Luostarin sääntöjen mukaan oli abbedissalla, kun vieraat henkilöt saivat pääsyn hänen luokseen, oikeus pitää huntunsa alhaalla, mutta mitään kieltoa ei ollut kasvojeni pitämisestä paljastettuina. Hän tahtoi käyttää tätä vapautta hyväkseen, mies sai nähdä nämä kalpeat vanhettuneet kasvot, tuntematta piirrettäkään nuoresta, eloisasta tytöstä; mies sai kohdata kylmän, vieraan katseen silmistä, jotka niin monta kertaa olivat rakastavaisesti kohdanneet hänen silmänsä; hän sai lopuksi kuulla tahdonlujuutta siltä, jolla muinaisina päivinä ei ollut muuta tahtoa kuin hänen.
Konfessori oli jo edellisenä päivänä kirjallisesti pyytänyt että ritari, herra Erik Abrahaminpoika pääsisi abbedissan puheille ja hän oli määrännyt ajan kello kuudeksi seuraavana aamuna rukouksen jälkeen.
Märeta valmistui siihen palavasti rukoillen; kun Anna kysyi, tarvittiinko häntä, vastasi hän: "Ei saapuvilla, mutta läheisyydessä."
Kun palvelijatar ilmoitti, että konfessori ja ritari odottivat ruokasalissa, tahtoi Anna vetää hänen huntunsa kasvoille. "Ei", vastasi hän. "Tahdon nähdä itse ja toivon myös, että minutkin nähdään."
Jalo ja arvokas oli ryhti, jolla hän vastasi konfessorin ja ritarin tervehdykseen ja sen jälkeen asettui paikalle, joka kuului hänelle.
Konfessori otti sananvuoron ja lausui, että sen yleisen levottomuuden aikana, mikä vallitsi maassa valtionhoitajan vaalin aikana, pidettiin tärkeänä tietää, kumpaako puoluetta luostareissa kannatettiin, kun niiden vaikutus ulkopuolelleenkin oli yleisesti tunnettu.
Ritari puuttui sen jälkeen puheihin; hän ei kieltänyt, että hän oli Tanskan mies, päinvastoin piti hän sen kunnianaan ja tahtoi kaikin voimin edistää sen etuja. Nyt oli hän matkalla etsiäkseen käsiin harvat ruotsalaiset ystävänsä, ja hänen sydämensä oli silloin ensimäiseksi kaikista vetänyt hänet Vadstenaan.
Märeta piti pienet silmänsä lujasti kiinnitettyinä häneen; jos Märeta oli vanhentunut, ei toinenkaan ollut sitä tehnyt vähemmän, mutta lisäksi oli hänen ulkonäössään jotakin halpaa, jota siinä ei ollut ennen näkynyt. Kun hän oli lopettanut, virkkoi abbedissa kylmästi:
"Teillä on siis sukulaisia täällä?"
"Minulla on täällä se, joka on minulle ollut kallein kaikista!"