Ritari näytti todellakin hieman pelästyvän, ja kun luostarin palvelijat joukolla tulla tölmähtivät sisään, lähti hän mielisuosiolla konfessorin mukaan.
Märeta näytti jähmettyneen jääksi, hän seisoi liikkumatonna risti kädessään, oli kuin inhottava näky ei ottaisi hänen silmistään väistyäkseen.
Anna, joka melkein heti oli tullut paikalle, puhui tyynnyttäviä sanoja, mutta Märeta katseli häntä ainoastaan jäykin katsein, ja vasta sitten, kun Anna tarttui ristiä pitelevään käteen, alkoi elinlämpö palata; käsivarsi vaipui alas ja pää painui ystävän rinnalle.
"Hirvittävää, kamalaa!" kuiskasi hän.
"Se on nyt ohitse!"
"Niin, ainaiseksi!"
"Häntä on rangaistava ankarasti."
"Millä tavoin?"
"Se on teidän määrättävä."
"Vankeuteen!"