Jönköpingissä oli kaupungin koko väestö liikkeellä, se paavillisen lähetystön osasto, jota odotettiin, oli aivan kaupungin edustalla. Sistersiiniluostarista lähtivät munkit liikkeelle juhlallisessa kulkueessa ristein ja liehuvin lipuin. Kaikki kirkonkellot soivat, kansa oli innostuksesta poissa suunniltaan; nyt tulivat he saamaan anteeksi kaikki syntinsä.
Kaupungin portilla kohdattiin paavin lähettilään Arcimboldin komissario Johan Tezel, useita ulkomaalaisia seurasi jälestä, mutta hänen edessään kannettiin punaista ristiä, jossa oli paavin vaakuna, ja paavillista anebullaa samettityynyllä.
Suunnattoman kansanjoukon ympäröimänä taivalsi Tezel seurueineen luostarikirkkoon, jossa risti asetettiin kuoriin; töllistelevälle, tietämättömälle joukolle vakuutti hän; että sillä oli sama voima ja teho kuin Kristuksen omalla ristillä.
Muuan hänen seuralaisistaan kuiskasi läheisimmille, että "jos he oikein yksivakaisesti katselivat ristiä, saattoivat he nähdä siitä Kristuksen veren hiljaa vuotavan."
Ristin punainen väri, jos sitä katsoi silmää räpäyttämättä, saattoi herkkäuskoiset helposti tuudittaa sellaiseen harhanäköön, ja innostus ei pian tiennyt mitään rajoja.
Messun ja rukouksen jälkeen lähti juhlakulkue kirkosta torille, ja siellä alkoi anekauppa. Synnit sai anteeksi kuudesta ja kymmenestä taalarista, ja myyjäin ympärillä oli tungos niin suuri, että monet tallattiin jalkoihin. Silloin huusi Tezel heille: "Antakaa rikkaiden ja ylhäisaatelisten tulla ensiksi, te muut saatte sitten synninpäästön huokeammalla."
Ja kaupan käydessä huutelivat kaupustelijat ostajille:
"Kun raha kirstuun kilahtaa, taivaaseen sielu vilahtaa."
Mutta kun anekirjeiden suuri joukko oli huvennut, silloin vetääntyivät kaupanvälittäjät luostariin, luvaten tulla uudestaan seuraavana päivänä, mutta luostarissa juotiin ja pidettiin iloa koko yö aina valoisaan päivään.
Seuraavana päivänä alkoi sama näytelmä. Nytkin huusivat kaupustelijat köyhille, jotka hekin tahtoivat tunkeilla luullulle lohdutuksen lähteelle: "Hyvät ihmiset, älkää tunkeilko niin tuimasti, antakaa ensin tulla niiden, joilla on rahaa; ne, joilla ei ole, saavat sitten päästökirjan." Anekirjeet olivat rikkaille kirjoitetut pergamentille, köyhille paperille. Kaikesta saattoi saada synninpäästön, vieläpä tekemättömistäkin synneistä jo edeltäpäin.