Koko kaupungin väestö aaltoili kuin kuohuva meri; helposti saatava synninpäästö antoi hyvän aiheen päästämään himot vapaasti valloilleen; kun pelastus oli niin mukavasti saatavissa, oli pidettävä varansa.
Isä Johannes hämmästyi näkemänsä johdosta; tosin koetti hän puhua järkeä yhdelle ja toiselle, mutta he näyttivät hänelle anekirjojaan ja arvelivat siten vapautuneensa synneistään. Turhaan sanoi hän, että kristitty, joka elää Jumalalle otollista elämää saa anteeksiannon ja sovituksen ilman kaikkia anekirjeitä. Se oli puhetta kuuroille korville, kukaan ei häntä kuunnellut.
Tosin oli viisaita ja ajatteleviakin miehiä, mutta nämä arvelivat, että oli parasta antaa hurmauksen mennä menoaan; kukaan ei voinut sitä kuitenkaan hillitä.
Kun anekauppa ei enää käynyt niin vilkkaasti, silloin otettiin pyhäinjäännökset esille, ja ne menivät heti kuin kuumille kiville. Jokaiseen niistä liittyi todistus, että ne olivat oikeita; ne olivat, sanottiin, käyneet läpi tulikoetuksensa ja niillä oli ihmeitä tekevä voima. Onnellinen se, joka oli kyllin rikas voidakseen ostaa muutaman sellaisen. Mutta kalliita ne olivat, ja monet myivät kalleimpansa hankkiakseen niin verrattoman aarteen.
Kun kerrottiin, että enin osa pyhäinjäännöksistä oli mennyttä, hyökättiin luostariin aivan rynnäköllä, jotta saataisiin jälelläolevat, joista maksettiin satumaisia summia. Kahden päivän kuluttua oli niitä jälleen saatavissa yhtä paljon kuin ennenkin, Roomasta oli saapunut uusi lähetys ja siinäkin olivat kaikki esineet todistetut oikeaperäisiksi.
Tähän aikaan kertoi muuan veljistä Johannekselle, että kaupungissa oli tehty hirveä varkaus. Useissa paikoin oli kuolleet kaivettu haudoistaan kirkkotarhassa ja viety pois.
Ei tietty, kuka tihutyön oli tehnyt, mutta ihmeellisiä huhuja oli liikkeellä.
Sillä välin retkeili Tezel palvelijoineen kautta kaupungin. Hänen edellään kannettiin ristiä, ja hän pani kätensä kaikkien sairaiden ja raajarikkojen päälle, jotka kohtasi, ja he tulivat heti terveiksi.
"Kas, kas", huusi kansa ympärillä, "hän tekee ihmeitä kuten Kristus!"
Ja he kantoivat häntä käsillään.