Tultuaan ihmeidentekijän luo, lankesi hän jälleen polvilleen ja koetti puhua, mutta kyynelet tukehduttivat äänen.
Ihmeidentekijän kasvot värähtelivät, ja kun hänen kärsimättömyytensä alkoi tarttua ympäröiviinkin, kumartui hän ja jupisi muutamia sanoja pannen kätensä tytön päähän.
Tämä nousi nopeasti ja sanoi verrattain varmalla äänellä: "Isäni sai näkönsä jälleen!"
Joukko päästi rajattoman riemuhuudon.
Tezel antoi heille merkin vaieta. "Tytöllä näyttää olevan enemmänkin sanottavaa."
Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti.
"Mutta hän kuoli kohta sen jälkeen", jatkoi tyttö. "Sillä hänellä ei ollut uskoa."
"Onko hän kuollut?" kysyi Tezel teennäisellä hämmästyksellä.
"On, ankara herra!"
"Ja sinä olet yksin maailmassa?"