Äkkiä levisi nyt kaupunkiin huhu että sistersiinikirkon Mariankuva itki verikyyneliä; kansa virtaili sinne suurin laumoin, tämä ihme herätti kauhua ja oli enteenä siitä raskaasta Jumalan rangaistuksesta, joka uhkasi piammiten kaupunkia.
Samalla oli anekauppa saanut uutta vauhtia. Tezel harjoitti sitä luostarin pihalla.
Saapui muuankin aatelismies pyytämään synninpäästöä rosvoretkestä, jonka hän aikoi tehdä seuraavana yönä. Tezel sanoi, että se kävi kalliiksi, mutta aatelismies oli valmis siihen ja maksoi sievoisen summan synninpäästöstä. Silloin huudahti Tezel, että hän näki, kuinka sielut liitelivät kiirastulesta ylös taivaaseen ja että häntä ilahutti, kun oli voinut niin monille tuhansille näyttää tien sinne, ennenkuin nyt pian eroaisi heistä.
Isä Johannes ei kaiken tämän hulluuden aikana ollut toimetonna, hän oli kulkenut ympärinsä kaikkialla kaupungissa ja varoittanut antautumasta petoksen uhriksi. Mutta hyvin saattoi hän sanoa: "Kuka kuulee meidän saarnaamme!"
Abbotti siinä luostarissa, jossa hän oleskeli, oli varoittanut häntä julkisesti sekaantumasta Tezelin vehkeihin. Mutta kun kerrottiin, että madonna itki verikyyneliä, silloin ei enää mikään voinut häntä pitää poissa sistersiinien kirkosta.
Se oli ihmisiä täytenään, muutamat makasivat polvillaan, itkivät ja vaikeroivat, toiset jupisivat rukouksia ja tekivät ristinmerkkejä.
Muutamat harvat seisoivat epäillen ja katsoivat ylös Mariankuvaan, jonka silmistä tippuivat harvakseen verikyyneleet. Kuvan edessä seisoi kaksi munkkia, jotka keräilivät ne, myydäkseen niitä sitten uskovaisille suuresta rahasta.
Kiihdyksissään, poissa suunniltaan hävyttömän petoksen tähden ja välittämättä vanhuudestaan tunkeutui Johannes alttarin luo; ennenkuin kukaan ajattelikaan sitä estää, hypähti hän portaita ylös, kosketti kuvaa sormillaan ja huusi äänellä, joka kajahti kautta kirkon: "Se on ainoastaan punaista väriä, ja kaikki tyyni on pelkkää petosta!"
Seurasi sekunniksi haudanhiljaisuus, kuten tuulenhenkäys ennenkuin myrsky purkautuu valloilleen, sitten seurasi hurja, läpitunkeva huuto satojen ihmisten suista, hämmästyksen ja mielipahan nostattamana.
Harvat epäilijät, jotka olivat läsnä, iloitsivat tosin paljastuksesta, mutta heidän lukunsa oli ainoastaan mitätön murto-osa niistä, jotka eivät halunneet mitään muuta kuin että heidät petettäisiin.