Seurasi vimmainen metakka, ja jolleivät kaupungin viranomaiset olisi siihen sekaantuneet, olisi Johannekselle kenties käynyt pahoin.
Kirkko tyhjennettiin, ja Tezel sai vihjauksen poistua kaupungista.
Mutta yöllä herätettiin hänet sanoen, että muuan ylhäinen herra halusi häntä puhutella.
Hän pukeutui nopeasti ja riensi alas pihalle, jossa hänen sanottiin odottavan.
"Minä se ostin anekirjan aiottua rosvoretkeä varten", virkkoi vieras.
"Tahdotteko vielä yhden?" kysäisi saksalainen.
"En, tahdon ainoastaan tuoda terveiset sokean miehen tyttäreltä!" Ja nopealla otteella heitti hän Tezelin maahan ja antoi niin perinpohjaisen selkäsaunan, ettei miekkonen pystynyt nousemaan pönkilleen.
"Kun aion tehdä tämän uudestaan, ostan teiltä uuden anekirjeen!" sanoi vieras ja lähti.
Syntinen voi töintuskin laahautua pois pihalta; hän vannoi hirveästi kostavansa, mutta seuraavana päivänä nousi hän raskaihin, kolmivaljakon vetämiin vaunuihinsa ja lähti kaupungista.
Niin hurjasti kuin hänen lähettiläänsä, ei itse Arcimboldus tosin menetellyt, mutta Johannes kuuli kerrottavan, että anekirjeitä kaupiteltiin yli koko maan ja että synninpäästöjä ostettiin yksin vainajillekin. Hän ymmärsi siitä, että puijaus pyhimmillä asioilla oli saavuttanut huippunsa.