* * * * *
Arcimboldin, paavin edusmiehen, esiintyminen herätti erittäinkin naisten keskuudessa suurinta hälinää. Muutamia se suuressa määrin loukkasikin.
Näiden viimeksimainittujen joukossa oli Kristina rouvakin, niin omasta kuin neitsyttensä ja piikastensakin puolesta.
Noudattaakseen herransa toivomusta oli hän Tukholman ylhäisimpäin rouvien kera käynyt korkeaa herraa tervehtimässä tämän saavuttua kaupunkiin. Ja silloin oli häntä loukannut muukalaisen häikäilemätön ihailu; mutta kun tämä sitten tuli linnaan, värisi hän silminnähtävästi nähdessään niin paljon nuoruutta ja kauneutta.
Mutta hän unhotti kaikki muut Kaarinan tähden. Tämän kalpeat kasvot ja suruisa katse miellytti häntä enemmän kuin ruusuiset posket ja iloinen hymy. Hän vakuutti Kristina rouvalle, ettei etelässä ollut koskaan kehittynyt sellaista kaunotarta.
Kristina rouva johti keskustelun muihin asioihin ja osoitti selvästi, ettei hänellä ollut halua enempää keskustella tästä aineesta.
Silloin paavin lähettiläs jätti hänet, ja aivan oikein älyten, ettei Kristina rouvan ympäristössä ollut ketään, joka suosi hänen tuumiaan, oli hän olevinaan Kaarinaan nähden välinpitämätön ja omisti ihailunsa hovin nuorille neitsyille. Hänen tummat, salamoivat silmänsä ja miehekäs ryhtinsä yhdessä sen loiston kanssa, joka häntä ympäröi, ei jättänytkään tekemättä vaikutustaan. Suloisointuinen italiankieli, jota monet lukivat, sai hänen kauniista ääntämisestään omituisen viehätyksen. Kun hän puhui aneiden eduista, ei hän lukenut niihin ainoastaan synninpäästön, oikeuden paaston aikanakin syödä maitoruokia ja juustoa y.m., vaan lupasi myös täydellisen synninpäästön kaikista heikkoudensynneistä. Ja samalla lähettiläs teki vihjauksia, jotka ajoivat veret monen neitosen poskille.
Kristinaa kauhistutti se vaikutus, minkä tämä mies saavutti muutamissa tunneissa. Miehet ja naiset ihastuivat häneen.
Hän jakeli suuren joukon arvonimiä hovin herroille; Tukholman pormestarista, joka sattumalta oli läsnä, teki hän paavillisen notaarion; kaksi siviilivirkamiestä sai tohtorindiploomin, ja kuitenkin ehti hän vielä kuiskata nuorille kaunottarille, mihin aikaan hän toivoi heidän itsensä tulevan noutamaan anekirjeitään.
Lähettiläällä oli asiamiehiä ei ainoastaan maaseuduilla, vaan itse pääkaupungissakin. Hän myi itse ainoastaan ylhäisimmille, ja hänen kätyrinsä kulkivat ympärinsä kaduilla ja toreilla, pystyttivät ristinsä, pitivät puheita ja jakoivat synninpäästöjä ja taikaesineitä käteistä maksua vastaan.