"Ajatteles, että olet yksin monta vastaan."
"Voimalla voin vähän, mutta viekkaudella sitä enemmän."
Kaarina palasi pieni nyytti ja vaippa käsivarrellaan.
"Pituudeltaan luulen sen kyllä menettelevän", sanoi hän, "ja kun vaippa riippuu hartioilla, ei kukaan voi nähdä, miten puku käy."
Esbjörn tarkasti vaatekertaa. "Niitä pikku liivejä ei maksa koetella", sanoi hän. "Tarvitsen ainoastaan hameen ja vaipan."
"Sinun täytyy opetella käymään lyhyin askelin."
"Sitä tahdon harjoitella. Tahdotteko nyt ottaa nämä kaikki takaisin ja antaa minulle kamarinne avaimen; pukeudun siellä ja lähden sieltä matkalle."
"Jumala palkitkoon sinulle, mitä olet tehnyt hyväkseni", sanoi
Kaarina antaen hänelle sen.
"Tiedän kyllä, kuka on tehnyt enemmän minun hyväkseni", vastasi
Esbjörn ja katsoi ylös Sten Sturen kuvaan, joka riippui seinällä.
Sovittiin siitä, että muuan vanha palvelijatar, joka oli hyvin kiintynyt Kaarinaan, seuraisi Esbjörniä portaita alas vaunujen luo ja hyvästellessään ilmaisisi surunsa.