"Antaa hänen pitää salaisuutensa, tämän jälkeen en sitä tarvitse."
Sairas avasi silmänsä.
Hänen katseensa harhaili Kristinasta Kaarinaan. Hän koetti nousta.
"Auttakaa minut pystyyn!" sanoi hän.
"Pyydän teitä, rakas sukulainen, levätkää paikoillanne!" sanoi
Kristina.
"Iäisen sielunrauhani tähden, auttakaa minut pystyyn!"
"Mihin aiotte?"
"Pystyyn, ainoastaan pystyyn!"
Kristinan ja Kaarinan avulla ja omalla lujalla tahdonvoimallaan hän pääsi todellakin pystyyn.
"Päästäkää minut nyt!"
"Ette voi pysyä pystyssä omin voimin!"