"Kiittäkää häntä!" vastasi hän liikutettuna. "Sten herra menettelee totisesti ritarillisemmin meitä kohtaan kuin me olemme menetelleet häntä vastaan."
Ja niin lähti hän matkalle.
7.
KAVALA KUNINGAS.
Häpeä Vädlan tappion tähden ja harmi sen johdosta, ettei ollut voittanut ruotsalaisia, poltti kuin tuli Kristian kuninkaan mieltä.
Sigbrit rouva oli tavallisella oveluudellaan johtanut hänen surunsa uomaan, jossa se joutui tehokkaimmin palvelemaan hänen tuumiaan. Sodan kauhuista löytäisi kuningas unhotuksen ja sota veisi hänet siihen maaliin, jota hän nyt ennen muuta tavoitteli: Ruotsin valloitukseen.
Kun hän Dyvekan kuoltua heittäytyi melkein mielettömään epätoivoon, silloin Sigbrit unhotti oman surunsa näyttääkseen kuninkaalle tulevaisuudenkuvan, joka alituiseen kajasti hänen omiin silmiinsä.
Ja molemmat aivan hekumoivat kuvitteluissaan, että murha ja veri, tuli, palo ja häväistys hukuttaisi kansan, jota he rajattomasti vihasivat sen sotaisen sankariuden ja kuolemanhalveksumisen tähden.
Kristian kuningas ei enää välittänyt salata, mikä oli ollut Tanskan kuninkaiden tarkoituksena aina siitä päivin kuin, Oldenburgilaiset nousivat valtaistuimelle. Heidän suurten uhraustensa päämaalina oli ollut panna Ruotsi maakuntana Tanskan vallan alle.
Kesäkuun 16 päivänä 1518 nousi Kristian kuningas laivaan, ja hänen laivastonsa oli hyvin miehitetty tykkiväellä ja saksalaisilla palkkasotureilla, jotka enimmäkseen olivat irtainta roistoväkeä. Joukko tanskalaisia ritareita ja herroja seurasi mukana.