Nämä olivat kaikki hyväksyttäviä ehtoja, ja Sten herra ilmoitti olevansa halukas neuvottelemaan kuninkaan kanssa.
Taasen ei kuulunut mitään muutamiin päiviin, mutta sitten lähetti kuningas uudestaan lähettilään Tukholmaan pyytämään, että Sten herra tahtoisi persoonallisesti saapua tanskalaiselle laivastolle, silloin saataisiin tilaisuus suullisesti keskustella keskenään.
Panttivankeina tahtoi kuningas lähettää muutamia ritareita ja aatelismiehiä.
Sten herra sanoi olevansa taipuvainen siihen, mutta hänen täytyi ensin kuulla valtaneuvoston mieltä.
Neuvokset kutsuttiin koolle linnaan, samoin pormestari ja raati, monia ritareita ja korkeita herroja.
Valtionhoitaja ilmoitti heille kuninkaan ehdotukset, ne näyttivät hänestä niin hyviltä, että hän arveli täytyvän osoittaa myöntyväisyyttä hänen armonsa toivomuksiin, ja Sten herra oli sentähden taipuvainen lähtemään laivastoon.
Mutta nyt kohtasi häntä vastarinta, jollaista hän ei ollut odottanut
"Ette saa lähteä sinne!" huusivat useat.
"Se olisi mieletöntä!"
"Kuka voi luottaa kurjaan kuninkaaseen!"