"Milloin on hän pitänyt sanansa!"
Sellaista vastustusta ei Sten herra ollut koskaan saanut osakseen. Herrat huusivat kilvan, ja hän sai töintuskin sananvuoroa. Vihdoin se onnistui.
"Täytyyhän jokaisella ihmisellä olla hyviäkin puolia", sanoi hän. "Ja se luottamus, jota osoitan Kristian kuninkaalle saapumisellani, on herättävä luottamusta hänessäkin."
"Iskekää sitten ensin miekka rintaani, sillä muilla ehdoin ette pääse täältä", huusi Hemming Gadd.
"Tekin, tohtori, sitä en odottanut!"
"Enkö ole sanonut, että juutit ja juuttaat ovat samaa maata, ja kuningas on tanskalaisista pahin."
"Mutta minä en ole sitä uskonut."
"Paha kyllä!"
"Ajatelkaa, herra", virkkoi Erik Juhananpoika, "jos teitä kohtaisi jokin onnettomuus!"
"Emme salli hänen mennä."