Djurhaminasta kirjoitti kuningas syyskuun 26 päivänä 1518 suurmestari Albrektille ja Danzigiin, ettei ruotsalaisille, jotka nyt olivat kuninkaan vihollisia, saisi tuoda mitään tavaraa Preussista. Samasta satamasta lähetti hän lokakuun 2 päivänä kirjoituksia Tukholman kaupungille ja koko Ruotsin kansalle, ilmoittaen peruuttavansa äsken päätetyn aselevon sillä verukkeella, ettei Sten herrakaan ollut muka sitä pitänyt.
Muutamia päiviä myöhemmin nostatti hän ankkurin ja purjehti Tanskaan vieden vastoin lupauksiaan mukanaan kuusi ruotsalaista panttivankia.
Niin päättyi Kristian kuninkaan toinen yritys saada Ruotsin kruunu päähänsä.
Vilppiä ja petosta alusta loppuun, häpeämättömiä oikeudenloukkauksia; tämäkin uusi vilpillisyys herätti Ruotsissa aivan rajatonta katkeruutta.
8.
SUURIN EDELLÄ.
Valtionhoitaja oli vuoden vieriessä voittanut monta kelpo taistelua, ja kun hän joulun aikaan 1519 istui kotonaan Tukholman linnassa, niin lankesi luonnostaan, että Kristinan kera kahden ollessaan he puhuivat siitä, kuinka ihmeellisesti Jumala oli suojellut häntä koko ajan tähän asti.
Tämä tunne ja tietoisuus suojeluksesta ei ainoastaan ollut pitänyt yllä heidän rohkeuttaan, vaan säilytti myös lujana heidän luottamuksensa, kun monilta tahoilta saapui tietoja niistä hämmästyttävistä varustuksista, joita Kristian teki Ruotsin perikadoksi.
Sellaisissa tilaisuuksissa katsoi Kristina rouva herraansa, ja hänen nähdessään lujan tyyneyden tämän katseessa väistyi kaikki pelko hänen sielustaan. Kenties olivat hänen rukouksensa palavammat kuin ennen, mutta silloin täytti sydämen toivo ja luottamus, ja hän antautui täydellisesti Jumalan haltuun, kuten ainoastaan naissielu saattaa tehdä.
Kun sitten joulukynttilät oli sytytetty niin palatsissa kuin matalassa majassakin, kun kellot kutsuivat koolle aikaisena aamuhetkenä ja kansa riensi kirkkoihin suurin joukoin, silloin seisoivat nämä molemmat käsitysten ja katselivat tähtikirkkaalle taivaalle; he puhuivat siitä, kuinka monet niistä, jotka nyt uhkuivat elämänhalua, ennen pitkää tulisivat olemaan raajarikkoja tai vainajia, ja utelivat, miltä kaikki tulisi näyttämään ensi jouluna.