"Viemällä teidät murrosaidan ympäri."
"Voiko sen tehdä?"
"Olen pitänyt siitä huolen!"
"Silloin on Kristian kuningas pitävä huolen teistä ja jälkeläisistänne aina viimeiseen polveen."
"Siihen luotan, sillä pahoin kävisi minulle, jos palaisin ruotsalaisten luo."
"Sen arvaan!" vastasi Otto herra nauraen.
Ja ruotsalainen ritarismies pukeutui tanskalaiseen ratsumiehen vaippaan ja vei seuraavana yönä koko sotajoukon murrosaidan ympäri.
Ruotsalaisessa leirissä ei kukaan ollut ajatellut kavalluksen mahdollisuutta, ja Sten herra oli viety Örebrohon, hänen uskollinen Esbjörninsä oli hänen mukanaan, ja niin tehtiin tuhansien toiveet tyhjiksi yhdellä ainoalla luihulla kavalluksella.
Mutta hän, joka teki sen, Erik Abrahaminpoika (Lejonhufvud) oli yksi valtaneuvoksista, Vestmanlannin ja Taalainmaan laamanni; se ei estänyt häntä vetämästä niin suurta kurjuutta maahansa, ja sentähden olkoon kirottu hänen muistonsa!
Sillävälin oli Sten herran haava tuntuvasti pahentunut; huoli valtakunnasta ei antanutkaan hänelle rauhaa yöllä eikä päivällä.