He saapuivat linnaan.
Kun mustapukuinen, kalpea nuori nainen astui heidän joukkoonsa, silloin kyyneltyi moni silmä, ja useampi kuin yksi harmaantunut pää kääntyi pois, ettei ilmaisisi omaa heikkouttaan tai syvää osanottoaan häntä kohtaan.
Yksinkertaisin sanoin puhui hän heidän kanssaan uhkaavista vaaroista ja kysyi mitä oli tehtävä.
"Teemme kaiken teidän ja rakkaan Sten herran muiston tähden!" vastasi pormestari juhlallisesti.
"Vannokaa sitten minulle, että teette viholliselle vastarintaa viimeiseen mieheen!" huudahti hän.
Ja he tekivät heti valan.
"Tahdotteko uskoa linnan puolustuksen minulle vai jollekulle muulle?" kysyi hän sen jälkeen.
"Ainoastaan teille!"
"Silloin on meidän molemmin puolin tehtävä velvollisuutemme!"
Sitten neuvoteltiin, mihin toimenpiteihin oli ryhdyttävä; ja uhrautuvaisuus oli niin suuri, ettei mitään pidetty mahdottomana niin tärkeän ja tähdellisen asian tähden.