Matkalle lähtiessään sai Kustaa herra kirjeen isältään, jossa tämä ilmoitti, että Tukholmassa tehtiin suuria valmistuksia arkkipiispan vastaanottamiseksi. "Rakas poikani!" kirjoitti isä. "Sten herra tekee kaiken voitavansa valmistaakseen teille arvokkaan vastaanoton, ja valmistuksista päättäen tullee siitä paljon loistavampi kuin minkä hän itse sai tänne tullessaan; olen sentähden monista syistä sitä mieltä, ettei teidän ole sitä hylättävä."
"Ikäänkuin hän ymmärtäisi moista!" jupisi vihastunut arkkipiispa.
Tukholman saaristoon saavuttua käski hän, että oli asetettava purjevene hänen käytettäväkseen, sillä tahtoi hän purjehtia Tunan arkkipiispantaloon. Turhaan sanottiin hänelle, että Tukholmassa oli kaikki järjestetty hänen juhlallista vastaanottoaan varten.
"Minulle on kerrottu", sanoi hän, "että Sten herra on ottanut Stäketin läänin kruunulle, mutta koska hän on antanut minun pitää linnan, tahdon hänelle näyttää millä oikeudella arkkipiispalle kuuluu läänikin; teemme kyllä hänet taipuvaiseksi antamaan kirkon pitää omansa hyvänään."
Tällaisin kaikkea muuta kuin lempein sanoin astui hän veneeseen, mukanaan niin monta kuin mahtui, ja purjehti suotuisalla tuulella.
Tunasta ajoi hän maitse Upsalaan. Erik herra valmisti hänelle juhlallisen vastaanoton, kaikki kellot soivat, ja useita piispoja ja pappeja oli hänen vastassaan.
Mutta kaikkia kohtaan osoitti hän töykeää umpimielisyyttä, ei edes hänen oma isänsäkään saanut osakseen ystävällistä kohtelua.
Jaakko Ulfinpoika oli juhlallisesti luvannut, ettei luovuttaisi arkkipiispan virkaa Kustaa herralle ennenkuin tämä oli vannonut uskollisuutta Sten herralle ja Ruotsin kruunulle; mutta nyt oli vanhus jo muuttanut Mariefrediin, jossa hänen sanottiin makaavan sairaana, ja Kustaa herra astui heti virkaan.
Mutta muutamia päiviä saapumisensa jälkeen kirjoitti hän Sten herralle ja vaati rangaistusta kaikille niille, jotka tavalla tai toisella olivat loukanneet arkkipiispa Jaakkoa, hänen omaa isoisäänsä Arvid Trollea ja isäänsä Erik Trollea sekä kaikkia hänen esi-isiään.
Valtionhoitaja vastasi, ettei hän panisi mitään esteitä lain säännölliselle kululle, mutta näkisi mieluimmin, että jokainen sopimus, niin tässä kuin kaikissa muissakin asioissa, voitaisiin saavuttaa hyvällä ja kaikessa ystävyydessä.