"Minun haluni ei vedä sinnepäin", sanoi Maunu.
"Minä luulin, että kun kuolema on oven edessä, niin olisi aina halua sitä torjumaan", vastasi Anna vapauttaen hiljaa kätensä.
"Minä lähden sotaan!" sanoi Åke.
"Etsimään kuolemaa?" lisäsi Maunu vilkkaasti. "Sitä ette voine tahtoa, Anna."
"Se, joka menee täyttämään velvollisuuttaan, ei kysyne mitä saattaa kohdata."
Nopea oli se katse, jonka Åke sai, mutta hän ymmärsi sen, sillä iloisina helähtivät sanat, kun hän vastasi:
"Kuinka minä pelkäisin kuolemaa! Nyt olen varma, että te molemmat tulette minua kaipaamaan."
Mutta nyt ei Maunukaan tahtonut jäädä miestä huonommaksi, ja niin päättivät molemmat veljet ottaa osaa taisteluun Kristian kuningasta vastaan. Maunu aikoi lähteä kokoamaan talonpoikaisjoukkoja ja Åke Tukholmaan tarjoamaan Kristina rouvalle palvelustaan.
"Viekää sitten hänelle terveisiä minulta", huudahti Anna vilkkaasti.
"Sanokaa, että hänen esimerkkinsä kehottaa minua seuraamaan."
* * * * *