Kovalla ponnistuksella oli rouva Bonti onnistunut pääsemään pystyyn; nopeasti kuin nuoli kimmahti hän arkkipiispan jälkeen ja tarttui papintakkiin.
"Silläkö tavoin palkitsette hyvättyöni ja unhotatte lupauksenne ja valanne!" sanoi hän melkein kirkuen ja kohotti uhkaavasti kätensä piispaa kohden.
"Nainen on hullu; heittäkää hänet vankeuteen!" käski suuttunut ylipappi.
Käsky täytettiin samassa kuin se oli annettukin. Nuori asemiesparvi ympäröi katkeroituneen naisen, ja hänen huudoistaan ja epätoivoisesta vastarinnastaan huolimatta vietiin hänet alas linnanvankilaan. Asemiehet kuulivat hänen huutonsa ja kolkutuksensa vielä kauan hänet jätettyään, mutta he eivät tunteneet sääliä, sillä hän oli ollut iätkaiket heidän kiusanhenkensä, kompastuskivensä, ja he iloitsivat siitä, että hän nyt sai kantaa palkan siitä pahasta, mitä oli saanut aikaan.
Kun rouva Bonti oli herennyt huutamasta, valtasi hänet uudestaan pimeän pelko; muisto piirsi monet kamalat kuvat, jotka saivat hänet värisemään. Ken unhottaa syntinsä elämän valoisina päivinä, hänen on pakko muistella niitä yön pimeydessä, mutta rouva Bonti oli tarmokas nainen, ja hän ajoi pois synkät kuvittelut.
"Minä erehdyin", tuumi hän itsekseen. "Hän ei voinut asemiesten tähden menetellä toisin, mutta hän tulee kyllä tänne… hiljaa… enkö jo kuulekin askeleita!" Ja hän kuunteli, ponnisteli äärimmilleen erottaakseen ääniä… "Ei, ei vielä, mutta ei ole mitään vaaraa, hän tulee kyllä."
Niin odotti hän tunti tunnilta, mutta ketään ei tullut.
Vihdoin, vihdoin! Nyt tosiaankin lähestyi… Se ei voinut olla kukaan muu kuin arkkipiispa. Maltahan, kun hän saisi miehen kahdenkesken käsilleen, silloin hän lukisi lakia, niinkuin oli lukenut ennenkin kirkon päämiehelle.
Nyt pantiin avain lukkoon ja väännettiin. "Se ei taida olla helppoa, luulen!… Hän häpeää ja sen suon hänelle, moiselle kiittämättömälle… moiselle…"
Tässä katkesi hänen sanatulvansa, ovi aukeni ja sisään astui, ei arkkipiispa, vaan vanha vanginvartia, jonka rouva Bonti oli niin monia kertoja yllyttänyt jumalattomaan julmuuteen, vieläpä pahempaankin…: