Silloin tuumi Outi, että raitis ilma tekisi hänelle hyvää, ja niin veti hän Turon ulos mukanaan.
Sinä päivänä oli Turo lyönyt työnsä laimin melkein tykkönään, ja niin uskaliasta kuin se olikin, täytyi hänen ryhtyä työhön yöllä.
Hän oli juuri alkanut, kun hän kuuli ääniä viereisestä suuresta juhlasalista.
"Täällä olemme omassa vapaudessamme!" sanoi naurava naisääni. Se oli
Outin.
"Se oli hyvä keksintö", vakuutti rakastunut tanskalainen "Outi, et tiedä, mitä kärsin seistessäni sulettuna pukuhuoneeseen."
"Entä minä sitten!"
"Sinä et rakasta Turoa?"
"Minä vihaan häntä!"
"Mutta karkoita sitten hänet pois."
"Sitä en uskalla, hän lyö minut kuoliaaksi!"