Nyt nousi yleinen hälinä. Luutnantin ällistys oli silminnähtävä, ja asemiesten käytös antoi lisäpontta syytökselle.
"Sinä valehtelet, mieletön!" huusi hän.
"Tahdotko kieltää?" huusi Outi, nyt tosiaankin kiihdyksissään. "Tiedätte hyvin te, hänen toverinsa, oliko hän yötä asunnossaan. Minun luonani hän oli juhlasalissa, siellä houkutteli hän minut lupaamaan, että tänä yönä antaisin unijuoman jalolle rouvalleni ja sitten antaisin vihollisten viedä hänet pois."
"Kuolema kavaltajalle!"
"Ampukaa hänet!"
"Ei, hirttäkää hänet!"
"Niin, hirttäkäämme hänet!"
Vaivoin saatiin tyyneys joltisestikin palaamaan. Outi loi katseen torniin.
"Edelleen!"
Nyt oli Outi vauhdissaan, hänestä tuntui, kuin olisi hän valittu uhriksi, ja mitä suuremmaksi hän kuvaisi rikostoverinsa syyn, sitä paremmin puhdistaisi hän itsensä. Nyt hän ymmärsi mitä Turo oli tarkoittanut.