"Tehkää päätöksenne pian, jalo rouva; kuten näette, on meillä voiman oikeus puolellamme!"
Ja saksalaiset iskivät kätensä miekkojensa kahvaan ja lähestyivät jupisten, ikäänkuin antaakseen enemmän painoa päällikön sanoille.
"Kärsivällisyyttä, ystäväni!" sanoi tämä. "Tiedätte kai, että kaunottaret ensin empivät ennenkuin taipuvat toiveihimme."
Raakaan sutkaukseen vastattiin raikuvalla naurulla. Mutta Anna Bjelke ei ollut mitään kuullut, hän seisoi näköjään tyynenä ja kylmänä; oikealla kädellään oli hän tarttunut pöydän nurkkaan, leimuava katse kulki yli kokoontuneiden, ja laajentuneet sieraimet ja sulkeutunut suu todisti taistelua, jota hän taisteli.
Ylpeä pää kohosi, ja katse pysähtyi junkeri Steiniin. "Teidät on palkattu taistelemaan Ruotsin asian puolesta", sanoi hän. "Olemmeko rikkoneet sitoumuksemme?"
"Me palvelemme mieluummin Kristian kuningasta", vastasi junkeri häikäilemättä.
"Eikö teidän olisi pitänyt palvella meitä ainakin se aika, josta olette saanut palkan?"
"Joutavia! Ei sellaisia oteta!" Ja junkeri kääntyi väkeensä ikäänkuin tuntisi tarvitsevansa kannatusta. "Olette siis kavaltaja!"
"Niin olen, tätä laitonta hallitusta kohtaan!" huudahti junkeri kieputellen hattuaan.
Saksalaiset hurrasivat.