Luottaisivatko he häneen nytkin, eivätkö he pikemmin uskoisi hänen menettäneen ymmärryksensä? Eivätkö he voineet viitata omaan ja isiensä kokemukseen, mitä oli seurannut joka kerta, kun vihollinen oli päässyt pujahtamaan maahan, ja oliko mitään syytä luulla, että tällä kertaa kävisi paremmin?

"Jos he uskovat minua, ovat he kurjia tuuliviirejä", sanoi hän, "ja ansaitsevat kohtalonsa."

Pernilla rouva oli sanonut hänelle, että hänen kaunopuheisuutensa pystyi kyllä saamaan sen aikaan, jos hän tahtoi sitä käyttää. Hän ei ollut koskaan sitä uskonut, mutta nyt tahtoi hän koettaa; hän puhuisi aivan päinvastaista mitä ajatteli, ja jos he ottivat onkeen, niin silloin totisesti oli ovelalla naisella ollut enemmän ymmärrystä ja ihmistuntemusta kuin hänellä, ja hän saisi ensi kerran elämässään tunnustaa itsensä voitetuksi. Ja voittaja oli nainen, tosin nerokkain maailmassa!

Eikö hän muuten ollutkin tullut siihen vakaumukseen, ettei maksanut vaivaa rimpuilla vasten virtaa? Jos Sten Sture olisi elänyt, olisi se ollut toinen asia, mutta kuka tulisi jatkamaan hänen työtään? Oliko valtakunnan suurmiesten joukossa ketään, joka kelpasi mihinkään? Kuinka he kaikki olivat häntä kohdelleet? Ja eikö hän ollut saanut mitä oivallisimman tilaisuuden kostoon? Nyt täyttyisivät heidän toivomuksensa, he saisivat tanskalaisen hallituksen, ja he saisivat kauhukseen kokea seuraukset.

Kapyysiin astui muuan kuninkaan palvelijoista ja pyysi luvattua kirjoitusta.

Joko mies näytti liian mitättömältä tai ruotsalaisuus otti oikeutensa, mutta vanha leijona syöksyi pystyyn, kohotti karhunkämmenensä ja huusi: "Luikkikaa tiehenne!"

Käsky täytettiin niin siekailematta, että hänen täytyi nauraa sellaiselle pelkurille.

Hurja, kamala oli hänen naurunsa. Hemming oli kerran kuullut niin nauravan erään kavaltajan, joka vietiin mestauslavalle.

Hetkisen kuluttua saapui muuan kuninkaan herroista, mutta hän jätti oven auki näyttääkseen ne asestetut miehet, jotka häntä seurasivat.

Hemming hymyili mielessään; poiskäännetyin silmin viittasi hän pergamenttiin, joka oli pöydällä. Hovimies otti sen ja riensi pois.