Molemmat vangit kytkettiin kahleihin; vielä eivät he olleet vaihtaneet sanaakaan keskenään.
Nyt jäivät he kahden, von Mehlenin ja hänen upseeriensa neuvotellessa keskenään.
Silloin kääntyi Tönne Erikinpoika vankitoveriinsa. "Tahtoisin kiittää sinua", sanoi hän, "mutta pelkään, että pitäisit sitä pilkkana."
"Kiittää minua, mistä?"
"Hengestäni!"
"Sitä et saane pitää!"
"Olet minun tähteni menettänyt omasikin."
"Siinä tapahtuu minulle vain oikein." Mutta heidän huomiotaan vaadittiin nyt toisaalle. Tanskalaiset eivät olleet vielä linnoituksen herroina, ja se oli voitettava.
"Voivatko he linnassa puolustautua?" kysyi Hemming.
"Eivät!"