"Kas tässä", sanoi Kristina jalolla arvokkuudella, antaen kuninkaalle asiapaperin, "tässä on säätyjen päätös, jonka mukaan herra Kustaa Trolle on julistettu isänmaansa kavaltajaksi ja sen nojalla menettämään arkkipiispallisen arvonsa. Valtakunnan-oikeuden päätöksen nojalla on Stäket revitty maahan. Katsokaa itse, teidän korkea armonne; kaikki allekirjoittajat ovat sitoutuneet yhteiseen vastuuseen. Keneltäkään ei voitane tuomita henkeään ja omaisuuttaan teosta, joka on tehty koko kansan nimessä?"
Kuningas otti paperin ja käänteli sitä hämillään ja epäröiden.
Kristina ei epäillyt, että hän tämän päätöksen esittämisellä, ei ainoastaan puhdistanut rakkaan herransa muistoa, vaan myös osoittanut niin hänen kuin omansa ja kaikkien syytettyjen viattomuuden. Kuninkaan hämmennys näytti osoittavan sen.
Mutta silloin nousi Didrik Slagheck kuninkaan takaa ja kuiskasi jotakin hänen korvaansa.
Hän hymyili sille, ikäänkuin se olisi ollut jotakin ilahuttavaa, mutta kohta tämän jälkeen kävivät hänen kasvonsa synkemmiksi entistään. "Olen luvannut ja vannonut", sanoi hän, "pitää antamani sanan, mutta tässä on paavin pannakirja kädessäni, ja pyhän isän tahdon toimeenpanijana olen velkapää tulella ja miekalla hävittämään kaikki kerettiläiset. Sentähden onkin pyhän Pietarin kostonmiekka annettu käteeni! Asiakirja, joka nyt on minulle annettu, osoittaa, että on tehty suuri rikos marraskuun 29 päivänä 1517, ja kaikki ne, jotka ovat allekirjoittaneet päätöksen, ovat sentähden itse jättäneet todistuksen rikollisuudestaan tuomarinsa käsiin!"
"Sikäli kuin tunnustavat sen", kuiskasi Didrik.
"Sikäli kuin tunnustavat sen", toisti kuningas vitkastellen, ikäänkuin pelkäisi uhrien pääsevän käsistään.
"Astukaa esiin, herrat valtaneuvokset, ja sanokaa, onko tämä kunkin omakätinen allekirjoitus", sanoi kuningas vielä kuuluvammalla äänellä ja jätti asiakirjan Didrik Slagheckille, joka asettui valtaistuimen eteen paperi kädessään. Kristina seisoi kangistuneena kauhusta ja hämmästyksestä; tämä meni yli hänen kaikkien odotustensa.
Ensiksi astui esiin herra Erik Juhananpoika (Vaasa).
"Herra Kustaa Trolle", sanoi hän, "ei ollut koskaan vannonut uskollisuutta maan laeille, vaan alusta alkaen pikemmin osoittanut olevansa isänmaan vihollinen kuin sen ystävä; olen sentähden omantuntoni mukaan tuominnut hänet menettämään virkansa. Allekirjoitus on omani."