Hän otti Sigrid rouvan käsivarsilleen; muuan soturi kantoi Cecilia rouvaa, ja linnankäytäviä, jotka Kristina niin hyvin tunsi, vietiin hänet muutamaan omista huoneistaan, joka oli luovutettu herra Severin Norrbylle.
Hänen äitinsä laskettiin vuoteelle; ritari pyysi häntä sulkemaan oven ja riensi hankkimaan mitä tarvittiin. Kristinan täytyi yksin huolehtia äidistään ja sisarestaan.
Ritari palasi tuoden pyydetyt ravintoaineet, ja viinissä kastettu leipä näytti Sigrid rouvasta maistuvan hyvin. Hän söi sen puoliunissaan, tietämättä missä oli.
"Olen nähnyt hirveää unta", sanoi hän. "Mutta sen kerron huomenna."
Ja samassa hän nukkui sikeästi.
Kristina oli niin vaipunut ajatuksiinsa ja hirvittäväin näkemiensä muistoihin, ettei hän jaksanut ajatella mitään tulevia.
"Pyytäisin kysyä, enkö voi tehdä mitään hyväksenne?" kysyi ritari.
Kristina kohotti päätään.
"Lapseni?"
"Tahdotteko saada heidät tänne?"