"En, en!"
"Tahdotteko, että teidät viedään heidän luoksensa?"
Kristina katsoi äitiinsä ja sisariinsa. "Kuinka pääsen, täällä?" sanoi hän.
"Minusta kyllä olisi parasta, että lapsenne noudettaisiin tänne; vastaan hengelläni kaikesta, mikä kuuluu teille! Täällä voin antaa teille suojaa, mutta kotonanne on se minulle mahdotonta."
"Ettekö luule kotirauhaa pidettävän kunniassa?"
"Nyt ei näytä pidettävän kunniassa mitään."
"Kuka lapset noutaisi?"
"Minä itse!"
"Sallikaa minun tulla mukaan!"
Ehdotus näytti ritaria miellyttävän. "On mahdollista", sanoi hän, "ettei minuun luotettaisi, jos menisin yksin. Mutta teidän on otettava miehen hattu ja viitta, niin pääsemme huomaamatta."