Kristina tuli kohta ja lankesi isä Johanneksen jalkoihin. "Nyt on katkerin hetki tullut", sanoi hän.
"Neuvoni…?"
"Sitä olisi minun pitänyt seurata!"
"Jumala teitä auttakoon!"
"Rukoilkaa kanssamme puolestamme!"
"Sen teen!"
"Rakas isä, tahdotteko seurata meitä?"
"Vaikkapa synkimpäänkin vankilaan!"
"Sen tiesin!" Kristina suuteli hänen kättään ja nousi. "Herra ritari!" sanoi hän rukoillen. "Sallikaa minun ottaa kaikki nämä mukaan."
"He saavat seurata!"