"Taivas teitä siunatkoon! Sanokaa hänelle, ettei eromme ole oleva pitkä, vaikka hänen… täytyisi mennä edeltä…"
Kotvan kuluttua kuului koputus ovelle.
"Kuka siellä?" kysyi Kaarina.
"Severin Norrby."
Ovi aukeni, ja Kristinan levoton, kysyvä katse suuntautui ritariin.
"Tuon hyviä uutisia!"
"Puhukaa, herra!"
"Tässä", sanoi ritari pannen pienen pergamenttipalan hänen käteensä.
"Se on kuninkaalta."
Kristina luki:
"Herra Erik Juhananpoika olkoon heti vapaa.