Kristian kuningas."
"Tekö olette saanut tämän aikaan?"
"Pyysin sitä."
Cecilian ilo oli yhtä kiihkeä kuin oli ollut hänen surunsakin.
"Herrani kyllä toimittaa toisetkin vapaiksi!" huudahti hän iloissaan.
Severin herran neuvosta päätettiin, että isä Johannes tämän kallisarvoisen paperin avulla hankkisi pääsyn vankien luo. Ritari hankkisi tiedon, missä he olivat, ja ilmoittaisi sen.
"Omasta puolestanne ei teillä ole enää mitään pelättävää", sanoi
Norrby Kristinalle.
"Kuninkaan sydän on siis lauhtunut?"
"Sitä en tahdo sanoa, mutta hän on hyväksynyt takaukseni."
"Nyt tunnen köyhyyteni", sanoi Kristina. "Voin ainoastaan ottaa vastaan hyviä töitä, enkä osoittaa kiitollisuuttani."
"Kenties tulee päivä, jolloin voitte sen", sanoi ritari hieman liikutettuna. "Siihen mennessä teen kaiken voitavani palvellakseni teitä."