"Jos kerran valtionhoitajan vaali on vahvistettu enemmistön tahdolla ja toisten myöntymyksellä, niin häntä on pidettävä arvossa ja toteltava, hänellä on oikeuden miekka kädessään rangaistakseen petosta, eikä hän saa osoittaa armoa rikolliselle, vaikkapa tämä seisoisikin yhteiskunnan ylimmillä portailla. Tämän nojalla vaadin, että herra Erik Trolle heti vangitaan; valtaneuvosto tuomitkoon hänelle sitten sen rangaistuksen minkä hän ansaitsee!"
Vanha ritari pani kätensä silmilleen, hän itki eikä hänellä ollut sanaakaan puolustuksekseen.
Hieman neuvoteltuaan hyväksyi valtaneuvosto valtionhoitajan vaatimuksen.
Herra Sten Kristerinpoika oli vietävä takaisin vankeuteensa.
"Olen totisesti siellä onnellisempi kuin muualla", huudahti syvästi murtunut mies. "Taivaan enkeli käy väliin luonani ja suo minun luoda katseen autuasten asunnoihin."
Valtionhoitaja otti uudestaan sananvuoron.
"Herra Pietari Turenpoika on itse tunnustanut tienneensä salaliitosta, hän on lausunut mielipiteitä, jotka eivät suinkaan sovi uskolliselle alamaiselle, ja velvollisuuteni mukaisesti täytyy minun selittää hänet arvottomaksi siihen tärkeään päällikön asemaan, jossa hän on, ja vaatia häneltä Stäkeholman avaimet. En voi muuta, kuinka suuresti se minua surettaakin!"
Herrojen mielestä oli tämä hyvin ankaraa, ja Pietari herralta kysyttiin, eikö hän tahtonut lausua mitään puolustuksekseen.
"En voi", sanoi hän. "Valtionhoitajan sijassa olisin menetellyt kuten hän."
Tuomio siis vahvistettiin.