Nyt oli jälellä vain Niilo Boonpoika, mutta tämä oli valtionhoitajan mielestä liian merkityksetön mies, ja kun hänellä ei ollut mitään läänitystä hallussaan, ei maksanut vaivaa tuomita häntä mihinkään rangaistukseen.

Mutta Niilo Boonpoika ei epäröinyt puhuessaan; valtionhoitaja oli sanonut häntä petturiksi ja kavaltajaksi, ja tämä suretti häntä katkerasti: kaikki ilo elämässä oli häneltä mennyttä, jollei niin jalo herra tahtonut jälleen olla hänelle suosiollinen; koskaan ei hän tekisi itseään siihen arvottomaksi.

"Tapahtunut olkoon siis unhotettu", vastasi valtionhoitaja ojentaen hänelle kätensä.

Niin oli tämä asia ratkaistu. Herra Erik Trolle joutui lievään vankeuteen Tukholman linnaan ja pyysi ainoana suosiona, että jos tuli joitakin kirjeitä hänen rakkaalta emännältään, niin ne annettaisiin hänelle. Kun Sten Sture lupasi sen, näytti hän aivan onnelliselta, arvellen, että se tyyneys ja hiljaisuus, missä hän sai elää, olisi kyllä hänelle hyödyllinen. Kirjeillä ja esityksillä tahtoi hän tehdä voitavansa vaikuttaakseen arkkipiispaankin.

Herra Pietari Turenpoika oli saanut pitää vapautensa, mutta hän oli aivan kuin kadonnut; luultavasti oli hän matkustanut, kukaan ei tiennyt mihin.

Ainoa, joka tätä kysyi, oli Sten Kristerinpoika, vieläpä sellaisella levottomuudella, kuin se olisi ollut hänelle aivan sydämenasia; mutta jos joku kysyi syytä, vastasi hän vain: "Älkää kysykö sitä minulta."

Upsalasta saapui kirjeitä, jotka ilmoittivat, että tuomiokapitulin keskuudessa oli syntynyt kiihkeitä puoluetaisteluja. Eivät kaikki pitäneet arkkipiispan puolta, muutamat olivat luopuneet hänestä, ja tämä vei äärimäiseen erimielisyyteen papillisista toimenpiteistä, joihin oli ryhdyttävä. Se oli mennyt niin pitkälle, että jumalanpalvelukset lyötiin laimin ja messut jätettiin pitämättä rahvaanmiesten suureksi suuttumukseksi.

Sten Sture oli epätietoinen siitä, mitä oli tehtävä. "Jos kansa ei saanut hengellistä lohdutusta ja mielenylennystä, oli tämä omansa yllyttämään kapinaan."

"Kirjoita Jaakko herralle!" pyysi Kristina rouva.

"Olenhan tehnyt sen moneen kertaan?"