"Luullakseni on."
"Etsi se, rakkahin ystävä!"
"Mitä varten?"
"Oletko unhottanut, että hän lupasi suostua mihin pyyntöön tahansa, kun lähettäisit sen hänelle?" kysyi Kristina nuhtelevalla äänellä.
"Mitä minun tarvitsee muistaa, kun sinä teet sen!" virkkoi Sten lemmekkäästi.
"Nyt on se avaava tien hänelle."
"Nainen on paljon viisaampi ja kekseliäämpi kuin mies."
"Hänen muistinsa on sydämessä."
"Sentähden noudatan neuvoasi. Lähetän Esbjörnin sormuksen kera; saadaanpas nähdä, mitä hän vastaa, kun pyydän häntä kohdata."
"Hänen täytyy suostua."