Eräänä päivänä, jolloin oli taas tehty ryntäys, ja useita linnanväestä oli kaatunut, näki Esbjörn kaatuneiden joukossa vanhan Edilin.
"Nyt pääsee hän tuolla ylhäällä kiusanhengestään", ajatteli hän, "jollei kenties joudu vieläkin pahemman kanssa tekemisiin."
Mutta hän sai muuta ajattelemista; venhe lähestyi maata etelästä päin, ja piti koettaa siepata sen tuomiset.
Mutta venemies oli sukkela liikkeiltään ja hän pääsi pakoon linnaan.
Hän toi mukanaan tärkeitä kirjeitä arkkipiispalle, ja heti senjälkeen istui tämä sulkeutuneena salakamariinsa niitä lukien.
Lundin piispalta Gunnarinpojalta oli tullut pitkä kirjelmä. Hän kirjoitti, että koskei Kustaa herra kai ollut saanut pitkiin aikoihin tietoja Kööpenhaminasta, tahtoi hän kertoa mikä siihen oli syynä.
Kuningasta oli kohdannut kauhea suru, josta hänen ei luultu hengissä suoriutuvan; koko hänen mielensäkin on muuttunut, ja mitä siitä seurasi, sitä ei tiedetty. "Olettehan kaiketikin kuullut", kirjoitti piispa, "kuinka hän melkeinpä mielettömästi rakasti kaunista Dyvekaa." Norjan arkkipiispa Erik Walkendorf, joka oli tutustuttanut hänet tähän, koetti kaikella kaunopuheisuudellaan saada kuningasta naimisensa jälkeen luopumaan naisesta, mutta hän oli puhunut kuuroille korville.
Kuiskailtiin, että kaunis syntinen, joka äitinsä pakotuksesta oli ruvennut kuninkaan jalkavaimoksi, oli kääntynyt arkkipiispan puoleen ja pyytänyt häntä vapauttamaan hänet siteestä, mikä saattoi hänet kansan vihoihin ja mitä hän itse inhosi. Piispa oli ainoana keinona neuvonut häntä menemään naimisiin. Mutta ei löytyisi monta miestä, joka uskaltaisi panna itsensä alttiiksi kostolle, mikä kohtaisi sitä, joka uskaltaisi ulottaa kätensä kuninkaan omaisuuteen; sen oli hän myöskin peittelemättä sanonut hänelle.
Dyveka oli myöntänyt hänen olevan oikeassa, mutta lisännyt, että hän luuli kumminkin löytyvän yhden sellaisen.
Runsaiden kyynelten vuotaessa oli hän ilmaissut, että hänen äitinsä pitäisi jäädä tietämättömäksi aikeesta, tämä ei koskaan suostuisi siihen. 'En edes tiedä kuka pappi rohkenisi uhmata kuninkaan vihaa vihkimällä minut jonkun toisen kanssa', oli hän sanonut.