Vanha Hemming hieroi tyytyväisenä käsiään. Tanskalaisviha liekehti yhtä korkealla kuin ennenkin, verileikki miellytti häntä, ja rauhanystäväin pelästynyt ilme osoitti, että isku oli sattunut heihin, mutta porvaristossa, kansassa ja nuoressa aatelistossa oli menestys herättänyt ihailua onnekasta valtionhoitajaa kohtaan ja monin verroin vahvistunein voimin päätettiin rohkeasti käydä lähestyviä vaaroja kohden, voittaa nuoren sankarin keralla tai kuolla!
Tämä oli näkymätön, mutta ei siltä vähemmän todellinen voitto ensi taistelusta.
Menomatkallaan tuhosi tanskalaisten laivasto Ruotsin rannikkoa. Söderköpingiltä kiristettiin paloveroa, Westervik ja Stäkeholma poltettiin, mutta mitään todellista hyötyä ei tästä retkestä ollut kuningas Kristianille.
Voiton jälkeisenä päivänä lähetettiin muutamia vangittuja tanskalaisia Stäketiin tekemään arkkipiispalle selkoa taistelun menosta ja selittämään hänelle, kuinka turhaa oli kaikki jatkuva vastustus.
Mutta asemiehet saivat ensiksi tiedon ja, sillävälin kun tanskalaiset kertoivat heidän herrallensa, keskustelivat he innokkaasti siitä, mitä oli tehtävä, jos hänen armonsa näytti edelleenkin pysyvän vanhoissa mielipiteissään, joka saattaisi heidät kaikki turmioon.
Tanskalaisten mentyä lähtivät he miehissä ankaran herran luo; rohkein sai sanoiksi ja selitti hänelle, kuinka turhanpäiväiseltä oli luottaa tanskalaisten apuun.
Toinen lisäsi, ettei heidän juuri kannattanut yksin taistella Sten Sturea ja koko Ruotsia vastaan. Jos ruotsalaiset olivat kerta voittaneet tanskalaisten sotajoukon, oli Stäketin valloittaminen heille silloin mitätön asia, jos he vain välittivät sen voittamisesta.
Kun piispa yhä edelleen vaikeni, alkoivat useat kiihkeästi pyytää häntä ajoissa vaatimaan loukkaamattomuutta itselleen ja tanskalaisille asemiehilleen ja yhtymään ystävyydessä ruotsalaisiin herroihin.
Mutta ankaran herransa jatkuvan vaikenemisen johdosta yhä rohkeammaksi käynyt asemiesjoukko huusi yhdestä suusta, ettei heillä ollut aikomusta enää panna henkeään vaaranalaiseksi hänen kanssaan ja joutua sotaan koko valtakuntaa vastaan.
Silloin kuohahti Kustaa Trollen sappi, raivo salamoi hänen synkistä silmistään; hän oli hillinnyt itseänsä äärimmilleen saadakseen tietää heidän sydämensä ajatukset, nyt saivat he tietää hänen.