Silloin nousi Sten Sture. Rauhallisin ja arvokkain sanoin puhui hän siitä, kuinka herra Kustaa Trolle jo valtakunnan arkkipiispana Ruotsiin saapuessaan oli osoittanut olevansa maan vihollinen, kuinka hän oli antanut pahoinpidellä kaatuneiden ruotsalaisten ruumiita, ja monta monituista kertaa vastoin annettuja lupauksia rikkonut rauhan, tehdyn aselevon aikana antanut laukaista linnankanuunat mitään pahaa aavistamatonta piiritysjoukkoa vastaan ja saanut siten aikaan suuren mieshukan. Hän oli avoimesti tunnustanut olevansa kuningas Kristianin mies ja siten selvästi näyttänyt toteen petollisen mielenlaatunsa ja osoittanut arvottomuutensa ei ainoastaan olemaan ruotsalaisen kirkon päänä, vaan myöskin yhtenä sen jäsenistä.
Paheksuva nurina kävi läpi kokouksen, kaikkien katseet kiintyivät arkkipiispaan, useimpain uhkaavin ilmein, toisten melkein häveten; tuomiokapituli ei uskaltanut virkkaa mitään hänen puolustuksekseen.
Mutta pappien kuunnellessa syytöksiä kovenivat hänen kasvonpiirteensä ja olivat kuin raudasta valetut. Mitä se häneen kuului, mitä nuo toiset ajattelivat ja tuumivat.
Petturuuden syytöksen heitti hän takaisin valtionhoitajalle, joka oli nostanut aseensa maan oikeata herraa ja kuningasta vastaan.
Omasta puolestaan ei hänen tarvinnut seisoa tämän kokouksen edessä tekemässä tiliä töistään; pyhää sauvaa, minkä hän oli vastaanottanut Pietarin huoneenhaltijalta, ei mikään maallinen herra voi ottaa häneltä, ja herjauksista ei hän välittänyt.
Tuollainen puhe voi ainoastaan lisätä katkeruutta, petturuushan oli kyllin selvä, ja mieliala kiihottui äärimmilleen ivallisesta esiintymisestä yhä enemmän rakastettua valtionhoitajaa kohtaan.
Asia oli siten helposti ratkaistu, ja valtiopäiväin tuomio arkkipiispan asiassa kuului seuraavasti:
"Sen suunnattoman vahingon ja tuhon tähden, jota Stäketin linna on tuottanut Ruotsin asujamille siitä pitäen kuin se rakennettiin, ensin arkkipiispa Jönsin aikaan ottamalla Kristianin valtakuntaan, sitten arkkipiispa Jaakon aikaan ottamalla Hannu kuninkaan ja nyt lopuksi arkkipiispa Kustaan aikaan ottamalla nuoren Kristian kuninkaan, — on Stäketin linna revittävä ja hävitettävä maan tasalle, niin etteivät tämän jälkeen kotimaan kavaltajat saa siellä tyyssijaansa."
Mutta arkkipiispaan nähden langetettiin seuraava tuomio:
"Koska herra Kustaa Trolle on tuottanut muukalaista sotaväkeä synnyinmaansa niskoille ja koska hän on kantanut nurjaa kilpeä herraansa ja päämiestänsä, Ruotsin valtakunnan valtionhoitajaa vastaan, olemme me kaikki yksimielisesti jaa-huudoin ja kohotetuin käsin vannoneet ja luvanneet, ettemme ikipäivinämme tahdo häntä arkkipiispaksi tähän valtakuntaan, mutta hän saakoon nauttia sitä suojeluslupaa, jonka hänelle meidän rakas herramme ja päämiehemme antanut on."