"Kenties piru on hänet noutanut."
"Moinen herra!"
"Minä ainakin pyrin Sten herran palvelukseen!"
"Kunpa uskaltaisi!"
"Hänestä puhutaan pelkkää hyvää!"
"Koettakaamme!"
Kenen onni pettää, hänellä ei ole mitään ystäviä; sen sai arkkipiispakin kokea; samat miehet, jotka olivat kumartaneet maahan hänet nähdessään, ivasivat ja pilkkasivat nyt hänen muistoaan.
Koko asemiesparvi lähti leiriin pyytämään, että valtionhoitaja ottaisi linnan haltuunsa. Mutta heillä oli toinenkin nöyrä anomus.
"Mikä niin?"
"Että teidän armonne tahtoisi ottaa meidät palvelukseensa."