"Hän näyttää voivan vaikka purrakin!"
"Hiokaamme vähän hänen hampaitaan!"
"Tuollaiset suden silmät!"
"Pistäkäämme ne puhki!" He menivät yhä lähemmäksi.
Ja Kustaa Trollen valtasi sanomaton pelko, hän luuli viimeisen hetkensä tulleen.
"Tuletkos esiin sieltä!" huudettiin joukosta. He olivat unhottaneet hänen korkean säätynsä ja papillisen arvonsa ja näkivät ainoastaan villipedon.
Sillävälin oli Sten herralle ilmoitettu, että piispan pakopaikka oli keksitty ja että talonpojat luultavasti itse tulisivat istumaan oikeutta. Nopeasti riensi hän paikalle muutamani miesten seuraamana ja joutui parahiksi estämään aiottua tihutyötä.
"Mitä ajattelette, rakkaat ystävät", sanoi hän talonpojille. "Tahdotteko ehättää lain edelle ja ruveta tuomareiksi; onko nyt maassa tapa sellainen?"
He vetäytyivät häpeissään syrjään, mutta jupisivat keskenään, että jolleivät he olisi niin kauan vitkastelleet, olisi nyt asia ratkaistu aikoja sitten.
Mutta Sten herra sanoi kohteliaasti, että jos hänen armonsa tahtoi seurata häntä ja hänen miehiään, pääsisi hän täydessä turvassa takaisin.