"Olikohan lahja kenties liian pieni?" kysyi muuan, joka salaa hieman pelkäsi joutuvansa vastaamaan siitä, että oli tuonut lahjoista perille ainoastaan neljäsosan.
"Vaatiko hän kenties, että suuriruhtinaan itsensä oli tuotava se hänelle?" lisäsi toinen tuijottaen kallisarvoiseen sormukseen.
David maisteri piti kättään otsallaan, hän käsitti mikä tyhmyys oli tehty ja hautoi mielessään keinoja miten se korjata. Silloin muisti hän isä Tobiaan kanssa tehdyn suunnitelman; ainoa apu oli nyt enää Gunilla rouva, onneksi oli tämä suostunut ottamaan hänet vastaan, eikä tässä ollut aikaa tuhlata.
"Jäämmekö vielä tänne vai lähdemmekö heti?" kysyi muuan pajari.
"Kyökistä lemuaa niin hyvälle!" vastasi toinen.
"Kauniita naisia, sanotaan!"
"Olut väkevää ja parahiksi lämmintä."
"Silmiini on vilahtanut kaunis houris!"
"Jäämmekö siis huomiseen?"
"Huomiseen!"