Pajarit palasivat huoneihinsa saadakseen virkistävästä unesta voimia odotettavaan juhla-ateriaan.
Isä Tobias ei saanut olla läsnä sovitussa kohtauksessa Gunilla rouvan ja David maisterin kesken, ja tästä harmissaan hän pakoitti Sakon kerta toisensa jälkeen lukemaan läksynsä ja teroitti kepiniskuilla niitä paikkoja, joihin oli erityisesti pantava painoa.
Suuri oli hänen pelästyksensä, kun poika kaatui keskellä suoritusta tajutonna lattialle.
Onneksi oli kunnianarvoisella isällä hyvä varasto terveellisiä lääkkeitä; hän riensi noutamaan rohtopullon, ja Sakko sai siitä täyden lusikan. Tosin heräsi poika heti tajuunsa, mutta katse oli sekava ja pää retkahti hervotonna alas. Ilmeisesti oli hän saanut aivan liian suuren annoksen; jos hän nyt tulisi kykenemättömäksi näyttelemään osaansa, silloin sai isä Tobias sanoa hyvästit kaikille tulevaisuutensa toiveille. David maisteri oli nyt parhaallaan repimässä maahan hänen vaikutustaan Gunilla rouvaan, ja itse, itse oli hän… Hän puristi raivoissaan kätensä nyrkkiin ja itki epätoivon kyyneliä.
"Saanko tulla sisään?" kysyi Elsa ulkoa.
"Mitä tahdot?"
"Pukea Sakon!"
"Se on vielä liian aikaista!"
"Minulla on sitten muuta hommattavaa."
"Jätä vaatteet sinne ulos, puen hänet itse!"