Anna Sparre oli aivan hurmannut rinnallaan istuvan pajarin. Tämä pyysi hänen kättään ja sydäntään ja lupasi erota nykyisistä vaimoistaan, kun vain sai hänet omakseen.
Leikittelevä tyttö vastasi, että hänen täytyi saada ajatusaikaa.
Pajari antoi hänelle tunnin, enempää ei hän voinut.
"Epävakainen sydämenne on silloin jo kenties kiintynyt toiseen?" kysyi neitsyt nauraen.
"En rakasta koskaan ketään muuta kuin teitä", vastasi pajari juhlallisesti.
"Sitten saatte vastaukseni vuoden kuluttua."
"Suotuisan vastauksen?"
"Sitä en tiedä."
"Saanko kuitenkin toivoa?"
"Siitä en voi teitä kieltää."
Pajari veti sormuksen sormestaan ja tahtoi panna sen Anna neitsyen sormeen.