"Ei!" huudahti tämä pelästyneenä. "Meillä ei ole tapa sellainen."
"Ken on antanut puolinaisen lupauksen, hän on jo puoleksi sidottu", vastasi pajari.
Anna tahtoi väittää vastaan, mutta samassa viritettiin hiljainen yksitoikkoinen laulu, joka kuului metsästä ja joka vähitellen lisääntyi, kunnes se pauhullaan täytti koko huoneen.
Kaikki kuuntelivat ihmeissään.
Useimmat tunsivat laulun, jota tavallisesti mustalaiset lauloivat huvikseen maita maleksiessaan; siinä on lepokohtia, ikäänkuin laulajaa väsyttäisi, mutta sitten yltyy se uudestaan entistä uhemmin.
Muutamassa tällaisessa lepokohdassa kuului pitkä vaikeroiminen.
Laulu keskeytti sen.
Mutta sitten se kuului uudestaan, vaikutus oli valtava.
Kaikki kuuntelivat… noustiin seisoalleen… mistä se tuli, niin läheltä… oliko se ilmassa?
Isä Tobias näytti näkevän kummituksia.