Mutta kesti useita päiviä, ennenkuin Sakko tuli entiselleen, ja sillaikaa vannoi Elsa kostavansa sekä pojan puolesta että omastaan.
Sentähden hän yhä edelleen kävi siistimässä isä Tobiaan huonetta, mutta tämä vältti häntä, ja tarvittiin Elsan terävä huomiokyky nähdäkseen, että pappi hautoi häntä mielessään yhtä paljon kuin ennenkin. Juuri siihen hän perusti suunnitelmansa.
Eräänä päivänä hän sanoi papille: "Tiedättekö, kunnianarvoisa isä, että tietäjäakka Valmyra on äskettäin ollut täällä?"
"Sellaiset ovat paholaisen väkeä."
"Mutta he näkevät nälkää, kuten kristitytkin ihmiset, ja ritari on käskenyt, että heidän on saatava täällä ruokaa ja yösijaa, milloin sitä pyytävät."
"Mutta siltä ei teidän tarvitse heitä kuunnella."
"Kuka voi olla kuulematta, kun heidän kielensä lörpöttää yhtenään.
Merkillistä se oli joka tapauksessa."
"Mikä niin?"
"Hän sanoi, että jos oikein pitää jostakin miehestä ja kiinnittää kaikki ajatuksensa yksinomaan häneen, niin samalla hetkellä seisoo ilmielävänä hänen edessään."
Isä Tobiaan kasvot punehtuivat.