"Eikö se ole hirveää?"
"Hm! Miksi niin?"
"Mitä tahtoo salata koko maailmalta…"
"Pidätkö sinä jostakin?"
"Luulen, että joku huusi minua." Elsa juoksi nopeasti ovelle, mutta pysähtyi sen ulkopuolelle ja kuunteli, kuinka hurskas sielu käveli kamarissaan edestakaisin ja hyräili itsekseen.
"Odotas vain, nyt se alkaa", ajatteli hän ja hiipi pois. "Jos minä olen kaunis kuin synti, saat sinä palaa tulisilla hiilillä ilman lievennystä."
Ja sitten hän hyssytteli Sakkoa sylissään ja sanoi hänelle, että he molemmat pitävät yhtä läpi elämän, ja kun Sakko tuli terveeksi jälleen, vakuutti hän Elsalle, ettei hän ennen hellitä, ennenkuin on pakoittanut isä Tobiaan itsensä pukeutumaan samaan paitaan, johon tämä oli pukenut hänet.
Ritari oli käskenyt vanhaa Karhuista ottamaan Sakon huostaansa; poika sai aluksi oleskella tallissa hevosten joukossa, oppia ratsastamista ja sittemmin aseiden käyttöä.
Monenlaatuiset olivat ne huolet, jotka painoivat Erik Turenpoikaa. Maan tila oli melkein epätoivoinen; hädän ja köyhyyden mukana seurasi tarttuvia tauteja, ja tapahtui usein, että yksinäisissä majoissa tavattiin koko perhe kuolleena, mutta ei ainoatakaan leivänpalaa, ainoastaan korvo täynnä jäätynyttä vettä.
Ruttotauti hiipii kuin metsävalkea pitkin polkuja, ja samoin kuin tulikin tekee se mieluimmin kesällä hävitystyötään, mutta kun hädän vinhat viimat ovat tehneet voitavansa valmistaen tietä, lentää se eteenpäin tuulen keralla, puhaltelee laajalle ympärilleen myrkyllisiä henkäyksiään, ja viikatemies seuraa jälestä ja korjaa kellastuneen viljan. Ja monet nuorista laihoista eivät ole koskaan puhenneet tähkään, hennot oraat ovat äsken nousseet maasta ja pilkistelevät ihmeissään maailmaan, jolla ei ole heille tarjottavaksi mitään ravintoa.