"Mutta olette vielä niin nuori, niin kokematon, tunnette maailmaa niin vähän."
"Tunnen sitä tuskin ollenkaan."
"No hyvä, siihen katsoen tahdon…"
Vihlaiseva kirkaisu, valitushuutoja, hälinää tunkeutui heidän korviinsa tyrehdyttäen synninpäästön kunnianarvoisan isän huulilta. Vavisten pelosta hän kysäisi:
"Mitä onkaan tekeillä?"
Ihmeissään kohotti Gunilla rouva katseensa häneen. "En tiedä", vastasi hän. "Synninpäästö, isä!"
"Minä annan sen, tyttäreni, menneisyyteen nähden. Kavahtakaa tästedes syntiä tekemästä."
Pappi riensi ulos rippituolista, mutta kesti useita minuutteja, ennenkuin Gunilla oli päättänyt rukouksensa; ulkona yhä jatkuva melu ei näyttänyt häntä häiritsevän eikä peloittavan.
Vihdoin hän tuli ulos ja hämmästyksekseen nähtyään papin huudahti melkein tietämättään: "Oletteko vielä täällä, kunnianarvoisa isä?"
"Olen, saattaakseni teidät rouvantupaan, jos vaara on tarjolla."