Tavallisesti viipyivät he päivän kylässään. Arpakapula pantiin edeltäpäin kiertämään ympäri pitäjän, ja kaikki saapuivat, ketkä pääsivät ja kykenivät. Kansaan vaikutti syvästi tämä astuminen alas kansan luo, ryhtyminen omin käsin auttamaan heidän hätäänsä. Eräässä vanhassa lähdekirjassa sanotaan, ettei kukaan maanpäämies ole koskaan tehnyt niin muistettavaa kuninkaankulkua kuin tämä jalo ritari, herra Erik Turenpoika, mutta sentähden ei olekaan ketään niin itketty ja kaivattu kuin häntä.
Ei ritari eivätkä asemiehet väsyneet toiminnassaan, niin rasittava kuin se olikin. Jälkimäisetkin alkoivat yhä paremmin käsittää sen suuren merkityksen; he eivät harjoittaneet ainoastaan laupeuden työtä, oli kysymyksessä herättää kokonainen kansa uinailevasta horrostilasta, herättää se täyteen tajuntaan, elämään ja toimintaan. Heitä ei enää tarvinnut määräillä sinne eikä tänne; kylään saavuttua hajautuivat asemiehet nopeasti kaikille tahoille, tuntia myöhemmin he kokoontuivat ja tekivät ilmoituksensa, määrättiin tarpeelliset toimenpiteet ja ryhdyttiin niihin heti. Pastori ja nimismies olivat aina käsillä, eikä ollut mahdotonta hankkia lääkkeitä eikä elintarpeita, kun ritari käski.
He viipyivät kaksi viikkoa Satakunnassa. Sen jälkeen suunnattiin retki Hämeeseen.
Sanoma ritarin tulosta oli lähetetty sinne jo edeltäpäin, ja häntä kummastutti, etteivät lähettiläät palanneet, mutta vielä suurempi oli hämmästys, kun ensimäinen suuri kylä, johon he saapuivat, näytti aivan autiolta. Pappila oli sulettu, ja kun he avasivat portin, ei talosta löytynyt ainoatakaan elävää olentoa. Samoin kodissa ja pirteissä; mutta niistä levisi kauhea löyhkä, ruumiit olivat jo ehtineet mädätä.
Asemiehet vetäytyivät yhteen ryhmään, edessä oleva työ tuntui heistä ylen vastenmieliseltä.
Sillävälin kulkivat ritari ja kaniikki kodasta kotaan, vakuuttautuen siitä, että laita oli kaikkialla samoin.
Nuorten keskeiset neuvottelut eivät olleet vieneet mihinkään tulokseen. Risto, Kurt ja Olavi olivat ainoat, jotka olivat tarttuneet lapioon. Toiset seurasivat vitkaan jälestä.
"Heittäkää pois lapiot ja tarttukaa soihtuihin!" huusi ritari. "Ne kurjat eivät ole tahtoneet haudata kuolleitaan, heidän talonsa ja kotinsa joutukoon siis heidän polttoroviokseen. Pistäkää tuli kylän kaikkiin nurkkiin!"
"Se tehdään!" huudettiin kaikilta tahoilta, ja muutamissa minuuteissa oli käsky täytetty.
"Mutta kirkko?" kysäisi kaniikki.