Mutta hän kääntyi jälleen kansaan. "Olen polttanut teidän kotinne", sanoi hän. "Mutta niissä ei voinut asua, ja nyt olette vapautuneet tartunnasta. Kirkkokin joutui liekkien uhriksi, mutta minä lähetän teille rakennusmestarin ja kustannan uuden Herran temppelin, jossa todellinen pappi ja kristilliset sanankuulijat kokoontuvat jumalanpalvelukseen."
"Ja kotamme ja pirttimme?"
"Ne saatte itse rakentaa uudestaan. Menkää voudin luo, viekää hänelle terveisiä minulta ja pyytäkää nöyrästi häneltä apua, jota hän on luvannut antaa."
"Ankara herra, hän ei anna mitään."
"Hän antaa, sanon minä!"
"Me menemme — teidän sanojenne johdosta."
"Vielä sananen. Kirkonrakentaja tulee tänne tänä kesänä; ken silloin on muokannut ja kylvänyt maansa, hän saa lehmän."
Syntyi aika riemu! Nytkös ryhdytään työhön täydellä puhdilla!
Ritarilla oli täysi työ päästessään kansasta eroon. Sen jälkeen tuli nimismiehen ja ruotumiesten vuoro; nämä eroitettiin armotta viroistaan ja oli heidät neljän asemiehen vartioimina lähetettävä voudin luo. Ritari sanoi asemiehille, että heillä oli vapaa valta sitten jatkaa matkaansa Viipuriin tai palata hänen luoksensa.
Mutta he tunsivat sellaista ihailua lähentelevää kiintymystä ritariin, että heistä olisi ollut nöyryyttävää palata ennenkuin hän tuli heidän eturinnassaan. He pyysivät sentähden tehtävänsä täytettyään palata takaisin hänen luoksensa, ja heidän toivomukseensa suostuttiin.