Tai olisiko joku sisältäkäsin?
Epäluulon tunne hiipi nuorten mieliin. Olisiko heidän joukossaan joku petturi?
Ritari oli ottavinaan asian keveästi. "Vahinko ei ole suuri", sanoi hän hymyillen; "kuka sitä paitsi tietää, emmekö tavoita karkuria tiellä".
"Jollei vain…"
"Ajatelkaas, jos hän…"
Lauseita ei sanottu loppuun, mutta kun kukin meni ottamaan hevostaan, näyttäytyi, että Olavin hevonen oli poissa. Hän siitä aivan vimmastui.
"Älä ole olevinasi, kun kerran olet itse antanut sen hänelle."
Olavi ei kääntänyt päätänsäkään, hän tunsi äänen; puhuja oli Pentti Åbjörninpoika, asemiehistä ainoa, jonka kanssa hän ei koskaan voinut päästä sopuun.
"Varo itseäsi", kuiskasi hän. "Voi sattua omaan nilkkaasi."
Onneksi oli mukana varahevonen, jonka Olavi voi ottaa, mutta se liikkasi.