"Ja hän on?"
"Vanha arkkipiispa."
"Jaakko herra?"
"Isä Johannes kutsutaan tuontuostakin hänen luoksensa; sanotaan sen tapahtuvan silloin, kun hänen armollaan on liian kovia ahdistuksia. Kukaan muu kuin hän ei voi niitä tyynnyttää."
"Täällä Suomessa liikkuu hänestä monenlaisia huhuja."
"Isä Johannes ei näytä koskaan muulloin niin kiihtyneeltä kuin palatessaan piispan luota."
"Te näytätte tuntevan olosuhteet hyvin?"
"Minä aloin jo pikku poikana käydä isä Johanneksen asioilla, sitten pani hän minut kouluun ja luki väliin kanssani; kaikesta, mitä olen oppinut, on minun kiittäminen häntä."
Nuoren kaniikin silmissä kimmelsivät kyyneleet, ja hän jupisi itsekseen: "Pyhä neitsyt häntä suojelkoon ja varjelkoon!"
"Sanokaa minulle", virkkoi ritari äänetönnä mietittyään, "kuinka voimme tietää, ovatko mielipiteemme riippuvaiset salaisimmista toivomuksistamme?"