"Luulen, että voimme sen tietää edellyttämällä vastakohtaa."
"Kuinka tarkoitatte?"
"Puhuimme äsken Ruotsista ja Tanskasta. Jollen puolla unionia vakaumuksesta, ei minun pitäisi tehdä sitä luvattujen etujenkaan tähden."
"Niin kyllä, mutta se ei vastaa kysymykseen."
"Niin tapahtuu, jos otaksun, että mainitut edut lankeaisivat minulle siinä tapauksessa, että kaikin voimin toimin unionia vastaan."
Ritari ei vastannut, mutta hän silmäili mietteissään eteensä.
Retki Hämeenmaan läpi oli likipitäen suoritettu, ja Erik herra aikoi juuri suunnata matkansa Raaseporia kohden, kun hänen neljä asemiestään saavuttivat hänet, mukanaan useita ruotsalaisia miehiä, jotka toivat kirjeitä ja terveisiä. Oli saapunut muutamia ruotsalaisia laivoja, ne olivat ankkuroidut Raaseporin saaristoon, ja valtionhoitaja Svante Niilonpoika kutsui herra Erik Turenpoikaa saapumaan sinne.
"Onko Svante herra mukana laivassa?"
"Ei, mutta häntä odotetaan ensiksi tulevalla laivalla?"
"Sanokaa, että minua estävät tärkeät tehtävät, mutta saavun niin pian kuin se on mahdollista."